Salaseuroja, ohijohtamista, arvostuksen puutetta,
valtapeliä, lehmänkauppoja - niistäkö on Heinolan kunnallispolitiikka tehty?
Niistä. Muutaman kuukauden kokemuksella näin näyttää olevan.
Viime syksyn vaalien alla toiset totesivat, että ei
Heinolassa riidellä. Että politiikan tekeminen täällä on ihan normaalia,
asioista vaan ollaan toisinaan eri mieltä. On pelottava ajatus, jos normaali
määritellään noin. Ainakaan tällainen tapa tehdä politiikkaa ei ole Heinolan
edun mukaista. On eri asia olla eri mieltä asioista, kuin ajaa omia asioita ja
omaa etua kaikki keinot käyttäen.
Keskeinen ongelma poliitikkojen toimintatavoissa on
luottamuksen puute. Luottamuksen puute vaivaa poliittisten ryhmien välisiä ja
jopa joidenkin ryhmien sisäisiä suhteita sekä luottamushenkilöiden ja
viranhaltijoiden välejä. Kun luottamusta ei löydy, ei uskalleta olla avoimia ja
keskustella asioista, vaan rakennetaan pelitaktiikoita ja yritetään saada oma
asia etenemään. Ja luottamus heikkenee entisestään. Luottamus rakentuisi
yhteisestä asioiden käsittelystä (oikeilla foorumeilla), vallan jakamisesta,
aidosta toisten kuuntelemisesta sekä selkeistä rooleista viranhaltijoiden ja
luottamushenkilöiden kesken - hyvästä toimintakulttuurista.
Kaupunginhallituksella ja kaupunginjohtajalla on iso
merkitys toimintatapojen ja -kulttuurin kehittämisessä. Kummallakaan ei toistaiseksi ole ollut tahtoa tai kykyä
nykytilanteen korjaamiseksi. On huolestuttavaa, jos ongelmia ei edes tunnisteta.
Onko toivo muutoksen aikaansaamiseksi jo mennyt? Ei
lähimainkaan - vaaleissa heinolalaiset halusivat muutosta ja siemen on
kylvetty. Hyviä yhteisiä ajatuksia on jo ilmassa ryhmien välillä. Esimerkiksi
Heinolan suuntaa viitoittavan strategiatyön huolellinen tekeminen sai laajaa
kannatusta hallituksessa. Jo siinä työssä on mahdollista rakentaa uusia
toimintatapoja, luoda yhteisiä suuntaviivoja ja tehdä luottamushenkilöistä ja
viranhaltijoista tiimi, joka yhdessä tekee Heinolasta entistä paremman nykyisille
asukkaille ja yrityksille sekä vetovoimaisemman uusille tulijoille. Lisäksi
luottamushenkilöissä on paljon ihmisiä, jotka haluavat muuttaa vanhaa
kulttuuria ja tehdä asioita uudella tavalla. Tällä tavoin ajattelevia ihmisiä
löytyy onneksi kaikista ryhmistä. Pidetään huolta, että vanha kulttuuri ei
sammuta tätä uudistamisen intoa.
Päätöksenteko ja yhteisten asioiden hoitaminen on sellaista,
millaiseksi sen teemme. Vielä se ei kuvasta niitä arvoja, joihin itse uskon.
