Lean on avain parempaan

Olen viimeisen parin vuoden aikana paneutunut Lean-ajatteluun ja  minuun on kasvanut voimakas usko sen parantavasta vaikutuksesta.

Mitä tautia sitten uskon Leanin parantavan? Taudin nimi on ’Tuhlaus ja arvottomuus’. 

Me tuhlaamme aikaa, rahaa, voimavaroja, energiaamme. Koemme arvottomuutta ja merkityksettömyyttä. Työstä on kadonnut ilo ja tuntuu ettei huonoihin asioihin voi vaikuttaa. Ei ole rahaa, ei ole aikaa, ei jaksa.

Lean on perimmältään  ihan sitä kuuluisaa maalaisjärkeä. Toki se sisältää paljon menetelmiä ja työkaluja mutta pohjimmaltaan kyse on hyvin tavallisesta ja arkipäiväisestä oivaltamisesta: tehdään asiat järkevästi, poistetaan turha ja vältetään epäolennaisuuksia. Kuunnellaan ihmisiä, otetaan huomioon ja parannetaan. Vaihdetaan arvoa tuottamaton työ arvokkaaksi.

Työssä meillä on aina asiakas. Se voi olla sisäinen, vaikkapa työkaveri, tai se voi olla ulkoinen. Kun tekee ja toimii, pitää miettiä tuottaako toiminta lisäarvoa asiakkaalle. Arvo voi syntyä heti tai myöhemmin, mutta voi olla ettei sitä synny ollenkaan. Kun asettuu itse asiakkaan rooliin, saattaa arvottomuus avautua helpommin: kun menet kauppaan, mitä pidät siitä, että joudut etsimään tavaroita? Tai myyjää kysyäksesi neuvoa? Sinun aikasihan on arvokasta, käyttäisit sen ehkä mieluimmin ulkona pihaa kuoputellen tai moottoripyörällä huristellen kuin etsien?

Kun tuota etsimistä tekee palkattu työntekijä, haluatko maksaa hänelle siitä työstä? Olisiko sinulle mieluisampaa maksaa vaikkapa huonekalun kokoamisesta kuin siitä, että myyjä etsii tavaroita ympäri kauppaa?

Meillä Suomessa puhutaan yleisesti, että työ on kallista. Palkkoja ei saisi nostaa ja kilpailukyky huononee. Entäpä jos katsoisimmekin asiaa ihan toisesta vinkkelistä: kun maksetaan työn tekemisestä, mitä saadaan vastineeksi? Sitä, että työntekijä etsii työkaluja ja tarveaineita 20 min, tehdäkseen varsinaista työtä 35 min? Vai sitä, että työn varsinaiseen tekemiseen käytetään se 35 min ja 20 minuutin aikana voi tehdä jo uutta, järkevää työtä ? Sitä, että työntekijä tekee työtä mielellään ja parannuksia tuumaillen vai sitä, että kunhan nyt saa työpäivän jotenkin läpi.

Suosittelen tekemään harjoituksia: kun seuraavan kerran menet virastoon, kauppaan, terveyskeskukseen, autoa katsastamaan, mieti kaikkea toimintaa edellämainituista näkövinkkeleistä. Mieti, miksi menit sinne, mikä on sinun päämääräsi ja kuinka hyvin se päämäärä toteutuu. Tunnetko hyvää mieltä sujuvasta toiminnasta vai jäätkö ihmettelemään miten tämä voi olla näin hankalaa. Näyttävätkö työntekijät tyytyväisiltä? Oletko itse tyytyväinen?

Näitä käytännön esimerkkejä löytyy joka puolelta ja koko ajan, kun alkaa katsoa kaikkea toimintaa uusin silmin. On siis olemassa hurjan suuri mahdollisuus parannuksiin. Poistetaan tuhlaus eli hukkaaminen ja lisätään tekemiseen arvoa! Kun työn tekeminen muuttuu mielekkääksi, nostaa se kilpailukykyämme. Niin yksityisellä sektorilla kuin julkisellakin. Kaikessa työssä ja tekemisessä. 

Kristiina