Rakenne ohjaa toimintaa, osa 1

Seison järven rannassa aamulla neljän aikaan. Aurinko nousee koillisen suunnasta. Kylmän yön jälkeen usvaverho leijuu järven yllä. Kukko kiekuu järven takana, teeret kukertavat saaressa ja käki kukkuu käheästi viereisessä metsikössä. Pieni tuulenvire ja aurinko avaavat usvaisen esiripun ja koko järvimaisema avautuu. Männyn siitepöly on tehnyt järven pintaan keltaisia taideteoksia. Kurjet alkavat kiljua ja kaksi joutsenta lentää minua kohti töräytellen minulle hyvät huomenet.

Henkäisen syvään ja nuuhkaisen ilmaa. Suopursu ja tuomi kilpailevat hajusolujeni suosiosta. Suopursu melkein voittaa, mutta sitten tuomen tuoksu tuo mieleeni Merja Laaksosen laulun sanat: ”Tuomi tuoksuaan tuhlaa, vietämme hetken juhlaa, minä ja öinen maa…” Kiitollisena mietin, että olen onnellinen, kun pääsin mukaan tähän juhlaan. Sitten muistan; kello on 4 aamuyöllä ja minä olen tänään etätöissä.

Kiipeän kapeaa polkua rannasta takaisin mökille. Vaalean vihreän mustikkavarvikon joukosta kuuluu jatkuva pörinä, kun kimalaiset etsivät mettä. Korvasieni nököttää jämäkkänä polun varrelle. Kirjosieppo istuu pesäpöntön vierellä ja visertää tuttua säveltään. Hetken ihmettelen muurahaisten heräämistä keon äärellä. Kaikki tuntuvat ahkeroivan auringon noususta auringon laskuun, mutta minä päätän vielä mennä nukkumaan muutamaksi tunniksi.

Heräilen kuuden maissa ja sama lintukonsertti on yhä käynnissä. Aamupala ja piristävä uinti järvessä ja olen valmis työpäivään. Asetun mukavasti pehmeälle tuolille ja avaan läppärin ja suojatun etäyhteyden työpaikan sovelluksiin. Katselen rauhoittavaa järvimaisemaa edessäni ja alan selata sähköposteja. Niitä tuntuu tulevan joka päivä vain enemmän ja enemmän. Hiljaisuus auttaa kuitenkin keskittymään työhön ja selviydyn niistä nopeasti. Seuraavaksi sähköisten laskujen hyväksyntä, joka sekin hoituu hyvin etänä.

Sulattelen ja pohdiskelen lähiaikoina oppimaani. Oulun ja Pudasjärven kouluilla vierailujen anti pullistelee pääkoppani sisällä. Täällä on hyvä ajatella, jäsennellä ja luoda koetun pohjalta uusia ajatuksia. Yksi asia jäi Oulusta Pohto nimisen yrityksen johtajan sanomana soimaan päähäni: ”Rakenne ohjaa toimintaa.” Se on iso lause, kun sitä tarkemmin pureskelee. Rakenteet ovat muuttumassa sekä työelämässä että koulussa. Etätyön hyödyt nähdään nyt jo monissa yrityksissä. Koulu ei ole enää ainut paikka missä opitaan. Ympäröivä luonto, yritykset ja muut toiminnat lähellä voivat olla parempia paikkoja oppia tai työskennellä kuin luokkahuone tai toimisto. 

Tuomo Vesikko